Takana on nyt kaksi hoitokertaa Saksassa. Ensimmäinen kerta oli elokuun alussa ja toinen nyt syyskuun toisella viikolla. Ensimmäisellä kerralla hoidetut kasvaimet kutistuivat 10 %. Tää on hyvin tyypillinen hoitovaste ensimmäisen hoidon jälkeen, vaikka saattaakin kuulostaa vaatimattomalta. Merkittävämpiä tuloksia yleensä saadaan n. kolmen hoitokerran jälkeen.
Hoitojen välillä on tosiaan noin neljä viikkoa. Seuraava kerta mulla on kolmen viikon päästä. Sen jälkeen keräyksestä saadut rahat on käytetty. Ensimmäinen hoitokerta meni omasta pussista, koska pankkikortti ei ehtinyt tulla ajoissa. Kiitän edelleen kaikkia lahjoittaneita, sillä ilman teitä en olisi päässyt näin pitkälle. Uusi keräys on tulossa, jotta saataisiin hoidot vietyä loppuun asti. Tällä hetkellä mua ei enää hoideta HUS:illa, enkä usko palaavani sinne TACE-hoitojen jälkeen, sillä en koe saavani asiantuntevaa hoitoa. Tämän lisäksi mun hakemus immuunihoitoihin hylättiin. Tästä aattelin kirjoittaa vielä lisää myöhemmin. Mutta siirryn siis todennäköisesti Docratekselle, kunhan sen aika koittaa.
TACE (transarterial chemoembolisation) tarkoittaa kemoembolisaatiota. Käytännössä sytostaatteja annetaan suoraan kasvaimia suonittaviin valtimoihin ja samalla valtimot tukitaan embolisaatioaineella. Toimintamekanismeina on siis sytostaattien paikallinen vaikutus ja embolisaation aiheuttama verenkierron estäminen. Paikallisesti sytostaatit saavuttavat parhaimmillaan 100-kertaisen pitoisuuden verrattuna systemaattiseen annosteluun.
Nää hoidot mitä Saksassa saan, on suurimmaksi osin super-selektiivisiä. TACE-hoidot voidaan myös tehdä vähemmän selektiivisemmin. Maksaan tulee verta kahta suonta pitkin, porttilaskimosta ja maksavaltimosta. Porttilaskimo tuo 75 % maksaan tulevasta verestä ja maksavaltimosta tulee loput 25 %. Maksavaltimo ruokkii 90 % kasvaimista, joten TACE-hoito voidaan tehdä esimerkiksi kokonaan siihen maksalohkoon, jossa kasvain on, jolloin saadaan myös ”piilossa” olevat kasvaimet hoidettua.
Super-selektiivisessä hoidossa sytostaatit viedään suonia pitkin suoraan kasvaimeen asti. Tämä on tietysti huomattavasti teknisesti vaikeampaa, mutta tärkeä hoitokeino mun kaltaisissa tilanteissa, joissa kasvaimet ovat suuria. Näin säästetään normaali maksa sytostaateilta.
TACE-hoidot itsessään eivät ole parantavia. Näiden hoitojen tarkoituksena on kutistaa kasvaimia tarpeeksi (downgrading), jonka jälkeen voitaisiin käyttää laserablaatiota tuhoamaan loput kasvainmassasta. Tätä voidaan käytännössä pitää parantavana hoitona. Laserablaation rajoina pidetään kasvaimien kokona < 5 cm ja määränä alle 5 kpl. Toisena vaihtoehtona on saada hoidettua toisesta maksalohkosta kasvaimet, joka mahdollistaisi resektion.
Mua hoitava interventionaalinen radiologi on Thomas Vogl. Kulkee myös lempinimellä saksalainen taikuri. Vogl on tehnyt näitä hoitoja useita tuhansia ja ollut mukana lukuisissa tutkimuksissa, sekä kehittänyt uusia menetelmiä kasvaimien paikallishoitoon. Voglin tutkimuksia löytyy researchgatesta ja pubmedistä, mutta listaan tähän alle muutamia relevantteja tutkimuksia.
Transarterial chemoembolization in hepatocellular carcinomas: technique, indications, results
Klinikka sijaitsee Frankfurtissa suht lähellä keskustaa. Tällä hetkellä klinikan ovilla päivystää vartijat, eikä sisään ei pääse ilman pääsylippua, jonka saa edustalla olevasta kioskista, kun kertoo millä asialla on. Siinä vaihdetaan samalla omat maskit uusiin, ja pestään kädet käsidesillä. Klinikalla, kuten muuallakin sisätiloissa Saksassa, on maskipakko. Hoitoihin mennessä käyn joka kerta koronatestissä, ja tuon mukana todistuksen negatiivisesta testituloksesta.
Voglin ympärillä pyörii kokonainen tiimi työntekijöitä hoitamassa käytännön asioita. Vastaanotolla on aina ollut reilusti muitakin potilaita. Toimisto on täynnä eri sertifikaatteja ja kunniakirjoja, sekä potilaiden antamia lahjoja. Itse vastaanotolla ei turhia jutella, lähinnä vaan kysellään kuulumiset ja maksetaan hoito. Ekalla kerralla jotenkin odotti, että olis juteltu edes vähän siitä, mitä tässä nyt tapahtuu. Oikeastaan pistettiin vaan nimi paperiin ja sit mentiin. Toisaalta mun luotto on niin kova, että ei ollut mitään tarvetta jutella sen enempää. Potilaitakin tuntuu olevan niin paljon, että ihmettelen missä välissä kaikki ehitään hoitaa.
Yhteensä sairaalassa menee muutama tunti. Ennen operaatiota otetaan magneettikuvat, joista katsotaan verisuonet, joita käytetään. Operaatio itsessään on aika kuumotusvapaa, kiitos morfiinin ja paikallispuudutuksen. Kropan ympärillä pyörii 3D-kartiokeilatietokonetomografialaite, joka printtaa 3D-kuvaa kropasta näytöille. Radiologi survoo katetrin nivusesta valtimoon, ja ohjailee sen kuvien avulla kasvaimiin. Homman jälkeen ollaan jonkun aikaa paikallaan, ettei haava ala vuotamaan. Sen jälkeen otetaan CT-kuvat ilman kontrastia. Niistä nähdään vähän, miten homma meni. Sit hotellille lepäämään.
Sivuvaikutuksina mulla on ollut molemmilla kerroilla pahoinvointia ja maksakipuja. Jokaisesta hoitokerrasta saan saksankielisen raportin, jossa kerrotaan muutokset edelliskerrasta, se miten operaatio meni, sekä siinä käytetyt sytostaatit/embolisaatioaineet.
Sormet ristiin, että suunta pysyy oikeana ja kasvaimet kutistuu. Nää hoidot tavallaan kumuloituu joka kerta, joten pitäisi vaan tulla parempia tuloksia mitä pidemmälle hoidoissa mennään.
0 kommenttia